Vietin yhden helteisen kesäpäivän häissä kakkoskuvaajan roolissa. Keväällä osallistuin Laura Karlinin henkilökohtaiseen mentorointiin, josta sitten mahdollistui tämä kokemus kesän häissä, vaikka itse mentorointi ei niinkään omalla kohdallani koskenut hääkuvausta vaan yleisesti yrittämistä ja henkilökuvausta. Pääsin kuitenkin Lauran matkaan Kulosaaren Casinolla vietettyihin hääjuhliin, ja koko päivä oli kaikenkaikkiaan hyvin opettavainen kokemus.
Hääkuvaushistoriassani on – ennen tätä kakkoskuvaajana toimimista – kolmet häät ja kahdet hääpotretit. Nuo kaikki kolme hääkuvausta ovat olleet vuosia, vuosia sitten ja lähes jokainen erilaisella kalustolla, erilaisella tyylillä ja suht haastavissa olosuhteissa. Kuvattiin pimeässä kalliosalissa sekä pariskunnan takapihalla. Potretteja olen kuvannut tänä vuonna hevosten kanssa sekä perisuomalaisessa maalaismiljöössä. Sanotaanko näin, että nämä kaikki kuvaukset menevät vielä portfolion keräämiseen piikkiin.
Tulevaisuudessa en ehkä näe itseäni täysipäiväisenä hääkuvaajana, jonka jokainen kesäviikonloppu kuluu häissä eri puolilla maakuntaa, mutta uskon tekeväni muutamat häät aina silloin tällöin. Vaikka näen häät hyvänä tilaisuutena saada uusia kontakteja, näkyvyyttä ja ennen kaikkea isomman summan rahaa kerralla – en silti kaipaa sen kaltaista stressiä, kuin mitä pelkkä ajatus hääkuvauksesta itselleni tuottaa. Kovana stressaajana ja yöunien menettäjänä, en varmasti nukkuisi viikkoon ennen SEKÄ jälkeen häiden. Silti meinaan ensi vuodelle värkätä hääkuvaushinnaston, mutta tuskin isosti mainostan sitä, ja koitan korkeammilla hinnoilla saada asiakkaakseni sellaisia pareja, jotka oikeasti pitävät tyylistäni ja ylipäätään minusta kuvaajana.
Lauran kanssa kuvauspäivä alkoi potreteilla pariskunnan kotikadulla – heillä oli asunto Sompasaaressa, ja he olivat Lauran kanssa palaveeranneet ja sopineet, että potretteja otetaan kotitalon kattoterassilla. Muutamat kuvat nappasimme myös porttikongissa, talon “etupihalla”. Loput potretit jätettiin Kulosaaren Casinon välittömään läheisyyteen. Laura oli etukäteen scoutannut nämä paikat ja hyvin tarkasti miettinyt, missä kohtaa reittiä otetaan minkäkinlaisia kuvia. Minä sitten lähinnä seurasin perässä ja nautin siitä, ettei tarvitse tehdä muuta kuin kuvata selän takaa potretteja ja vähän behind the scenes-materiaalia.
Hääparin vihkiminen toimitettiin Kulosaaren Casinon pihalla, erittäin haastavassa valossa ja olosuhteissa, ja tuolloin kiitin itseäni siitä, että olin vain kakkoskuvaaja eikä minun tarvinnut ottaa stressiä kuvien onnistumisesta. Pysyttelin siis taka-alalla ja annoin palkatun ammattilaisen hoitaa homman.
Itse juhla vietettiin tosiaan Kulosaaren Casinolla, joka on kuvaajan näkökulmasta loistava, mutta myös haasteellinen paikka. Upeat, isot ikkunat merelle takasivat sen, että auringon paistaessa suoraan ikkunoista sisään, ikkunat kuvissa palavat täysin puhki jos haluaa saada ihmisiä näkyviin. Itseäni tämä ei kuitenkaan tyylillisesti haitannut vaan mielestäni kuuluu paikan luonteeseen.
Itse juhlakuvauksessa koin olevani enemmän tiellä kuin hyödyksi. Laura hoiti ohjelman, puheiden ja vieraiden kuvaamisen enkä kokenut tarpeelliseksi lähteä toistamaan tätä vaan kuvailin enemmän yleisesti sitä sun tätä (siltikin satojen kuvien verran). Huomaan, että tällaisena dokumentaarisena kuvaajana olen liian ujo ja introvertti, etenkin toisen kuvaajan roolissa, enkä juurikaan ottanut kontaktia vieraisiin. Vasta loppuillasta, juhlavieraiden hieman rentoutuessa, juttu alkoi luistaa puolin ja toisin. Todennäköisesti palkatun kuvaajan roolissa asenteeni olisi eri, mutta nyt keskityin enemmän hengailemaan ja ihailemaan ammattilaista työssään.
Vielä illemmalla, ennen pimeän tuloa, kävimme nappaamassa muutamat potretit rantakallioilla. Näissä pääsin jo itsekin hieman ohjaamaan ja vaikuttamaan, millaista kuvaa tulee, ja nämä kalliopotretit lukeutuvatkin omaan suosikkeihini kaikista otetuista kuvista. Ongelma kohdallani vaan oli huonosti tarkentava linssi, jonka kanssa ei voi käyttää isointa aukkoa, jolloin kuvat kohisevat ja jälkikäsittelyssä laatu on mitä on. Jälleen yksi hyvä pointti, miksi olin vain kakkoskuvaaja enkä virallinen kuvaaja, sillä kaluston täytyisi sellaiseen hommaan olla 100% luotettava ja omani ei sitä tällä hetkellä ole.
Häätanssikuvat ylhäältä päin nousivat suosikeikseni dokumentaariselta puolelta. Ehkä myös osittain sen takia, että ne ovat varmasti ainoat erilaiset kuvat, joita minulla on Lauran kanssa. Laura kuvasi koko tanssin alhaalta päin – luonnollisesti, koska siellähän se tärkeä hetki oli, joka piti muistoiksi ikuistaa, mutta itse pystyin kakkoskuvaajan roolissa hipsimään casinon terassitasanteelle ja nappaamaan kuvat ylhäältä päin. Niissä erilailla näkyy tanssin tunnelma ja miljöö.
Kaikinpuolin kokemus oli opettavainen ja kiva. Vaikka roolini pitkälti olikin enemmän helman oikomista ja olan takaa kuvaamista sekä behind the scenes-kuvien nappaamista, nautin silti päivästä rautaisen ammattilaisen seurassa ja koen saaneeni paljon hyviä oppeja tulevaisuuteen. Samalla tuli huomattua, että monet asiat olisin itse tehnyt tismalleen samoin eli samalla päivä lisäsi luottamusta omaa osaamista kohtaan. Erityisesti oli mielenkiintoista nähdä täysin erilainen ohjaamistyyli kuin mitä olin nähnyt aiemmin Marissa Tammisalon workshopissa. Jäipä päivästä käteen myös mahdollisesti tulevat TFCD-kuvaukset yhden häissä vieraana olleen pariskunnan kanssa. Yksi päivän isoin opetus kuitenkin oli muistutus itselle, miksi en oikeastaan viihdy tällaisissa tapahtumissa – en kuvaajan enkä vieraan roolissa. Tämä on mielestäni hyvä muistaa, vaikka meinaisinkin häitä jatkossa kuvata, sillä on vahvuutta tunnistaa omat heikkoudet – silloin niihin voi vielä vaikuttaakin.
Kaikki kuvat napattu Canon 5D mark IV-rungolla ja Sigma 35 mm f1.4 ART-objektiivilla.